Järvenpääläinen putkiasentaja kehotti liittoja katsomaan peiliin mielipidekirjoituksessaan sunnuntaina 1.6. Hänen mukaansa ammattiliitoilla ei ole kykyä neuvotella sopimuksia, jotka vastaisivat 2020-luvun työelämän tarpeita. Rohkenen olla asiasta eri mieltä.
Suomalaista työelämää ja työmarkkinajärjestelmää on murjottu järein työkaluin maan hallituksen toimin viimeiset kaksi vuotta, elinkeinoelämän täydellä tuella. Tämä on johtanut epävarmuuteen ja kaaokseen työmarkkinoilla siinä määrin, että suomalainen työelämä on ottanut hypyn pohjoismaista poispäin. Tämän todentaa myös se, että Suomi tippui viime vuonna Ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUC:n työelämäoikeuksia mittaavan Global Rights Indeksin korkeimmasta luokituksesta alaspäin mm. Baltian maiden, Ghanan ja Malawin tasolle. Tästä saamme kiittää hallituksen työntekijöiden oikeuksia loukkaavaa ja asemaa heikentäviä toimia.
Edellä mainittujen oikeuksien puolesta työntekijät lakkoilivat viime vuonna. On totta, etteivät lakot muuttaneet hallituksen politiikan suuntaa, mutta ne antoivat vahvan signaalin siitä, ettei epäoikeudenmukaisuutta hyväksytä. Tämä todennäköisesti konkretisoitui kevään kunta- ja aluevaaleissa, joissa hallituspuolueiden kannatus jäi todella alhaiseksi.
Mitä tulee sitten kykyihin neuvotella ja sopia. Esim. päänavaajasopimuksena toimiva Teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimus sisältää monta kohtaa, jotka vastaavat 2020-luvun työntekijöiden tarpeisiin lainsäädännön luoman turvan kadotessa entistä enemmän alta pois. Tästä esimerkkinä painavan syyn vaatimuksen säilyminen irtisanomisperusteissa.
SAK:laisen palkansaajakentän palkkatavoite työehtosopimuskierroksella oli tällä kertaa julkinen, mikä oli neuvottelutaktiikkana tietysti erilainen. On muistettava, että neuvotteluissa on myös pöydän toisella puolella omat tavoitteet. Tällä kierroksella siellä ei näyttänyt olevan vain työnantaja, vaan pöydässä oli toimijana mm. muuttunut lainsäädäntö, joka käänsi pöytien dynamiikkaa ja mm. valtakunnansovittelijan roolin työnantajalle myönteisemmäksi. Haasteista huolimatta niissä pöydissä työntekijät pärjäsivät ja sovitut korotukset lapioivat ostovoimakuopan umpeen, tekstien merkitystä unohtamatta. Viime talven toimet osoittivat työntekijöiden valmiuden toimia neuvottelujen tukena. Liittojen hallinnot koostuvat jäsenistä, jotka myös työskentelevät itse liittojen sopimusaloilla. Kyllä työntekijöitä siis, niitä yksittäisiäkin, kuullaan päätöksiä tehdessä monin eri tavoin.
Peili on hyvä väline, kun reflektoidaan toimintaa. Jos neuvottelut eivät meinaa sujua, niin sille peilille voisi olla käyttöä siellä, missä tämä neuvottelukenttä on päätetty tehdä näin hankalaksi. Muuttuneessa tilanteessa järjestäytyneet työntekijät ovat yhä ainoa voima, joka kykenee puolustamaan työntekijöiden oikeuksia. Siksi liitoille, jokaisella alalla, on tänä päivänä tarvetta entistä enemmän.
Paavo Niskanen, pääluottamusmies, Teollisuusdemari, Teollisuusliiton hallituksen jäsen
