Tekijä: Kaisa

Artikkeli SDP Vantaa-Kerava -lehdessä, lue koko lehti täältä

Olen pitänyt lakitoimistoa nyt 20 vuotta. Toimeksiannoista suurin osa on rikosoikeutta, ulkomaalaisten oleskelulupia sekä perheoikeutta.

Työni kautta kosketuspinta sosiaali- ja terveyspalveluihin on lastensuojelu sekä lasten huoltajuutta koskevien sopimusten vahvistaminen lastenvalvojalla. Näillä alueilla on ollut jo ennen sote-uudistusta paljon kuntien välistä yhteistyötä.

Lastensuojelussa aiemmin on ollut merkittäviä toimintakulttuurin eroja kuntien välillä. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan huostaanottojen perusteet kehittyvät, kun päätöksenteko on siirtynyt pieniltä kunnilta suuremmille yksiköille.

Käytännön ongelmana uudessa sotessa on tietohallinnon siirtymävaihe. Usein on kestänyt yli kuukausi, kun hyvinvointialue on etsinyt lasten huoltajuutta koskevia lastenvalvojan päätöksiä arkistosta. Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta ei saatu mitään vanhoja asiakirjoja ennen elokuuta, koska tietojärjestelmä ei ollut valmis. Tietojärjestelmien osalta pahin vaihe on nyt alkusyksystä ohi.

Hyvinvointialueilla on mahdollisuus saada asiantuntemusta ja yhtenäisiä linjauksia haastavien asioiden ratkaisemiseen. Siksi sote-uudistus parantaa vaikeassa tilanteessa olevien lasten asemaa.

Ville Hoikkala 
Keravan kaupunginvaltuutettu
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aikuissosiaalityö- ja vammaispalvelut -jaoston jäsen

Artikkeli SDP Vantaa-Kerava -lehdessä, lue koko lehti täältä

1. Kuka on Nelli Niemelä ja mistä tulet?
Olen keravalainen neljän lapsen äiti ja ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu. Olen työskennellyt Suomen Icehearts ry:ssä yli 10 vuotta, tällä hetkellä asiantuntijatehtävissä ja perheiden tuen mentorina. Olen mukana Icehearts Europe -hankkeessa, jossa viedään Euroopan eri maihin Iceheartsin hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja. Lisäksi vien vielä loppuun vuodesta 2013 toimineen tyttötyön pilottiryhmän Icehearts -polun kasvattajana. Työn ohessa erikoistuminen pari- ja perhepsykoterapeutiksi on loppusuoralla.

2. Millainen paikka Kerava on asua?
Kerava on kompakti kaupunki, sellainen kylämäinen “kaikki tuntee toisensa”. Radanvarsi tuo toki liikkuvia ongelmia, mutta viihdyn Keravalla hyvin ja olen ylpeä keravalainen. Täällä palvelut on lähellä. Ja vaikka kaupungin talous on haasteellinen, kuten kuntatalous kaikkialla, meillä on myös halua ja tahtoa ratkaista ongelmia.

3. Miksi lähdit kuntapolitiikkaan? Millaisiin asioihin haluat vaikuttaa?
Pitkän puoluekantani pohdinnan jälkeen lähdin kuntapolitiikkaan, koska minua pyydettiin mukaan kuntavaaleihin SDP:n ehdokkaaksi ja tässä elämäntilanteessa koin, että minulla on aikaa. Olen tykännyt asua Keravalla, lapsemme ovat täällä koulua käyneet ja perheemme on ollut tyytyväisiä palveluihin. Halusin antaa oman panokseni siihen, että näin on jatkossakin. Taustani vuoksi minulla voisi olla myös annettavaa erityisesti nuoriin liittyviin asioihin.

Keravan kasvatus- ja opetuslautakunnassa toimiessani haluan olla edistämässä sitä, että voimme taata jokaiselle oppilaalle tarvittavan tuen ja avun kouluun. Keravalla on mm. lisätty jalkautuvaa nuorisotyötä sekä palkattu kouluvalmentajia, joiden tehtävänä on tukea koulunkäyntiä ja toimia aikuisina, joilla on aikaa kohdata oppilaita. Lisäksi koen, että on tärkeää panostaa niin opettajien kuin varhaiskasvatuksen työntekijöidenkin hyvinvointiin, jotta he jaksavat tehdä työtään hyvin. Yhteistyössä niin me kuntapäättäjät, koulut kuin muutkin toimijat voimme edistää koko kaupunkimme ja asukkaiden yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia.

4. Mitä Suomen Icehearts ry tekee?
Icehearts tekee perheille maksutonta ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä kokonaisvaltaisesti eri keinoja käyttäen. Tarjoamme lapselle harrastuksen, johon voi sisältyä niin retkeilyä, kokkailua kuin urheilua ja liikuntaakin. Toimintamme ideana on yhdessä pelaaminen ja toimiminen. Tärkeintä on se, että kaikki pelaa, eikä niinkään kilpailuhenkisyys. Joukkuepelillä kuitenkin voidaan sitouttaa ja motivoida lapsi pysymään toiminnassa mukana.

Etsimme tukea tarvitsevia lapsia, jotka valitaan toimintaamme mukaan 6-7 vuoden iässä yhdessä sosiaalitoimen ja koulun kanssa. Meillä ryhmäkokoa kasvatetaan vähitellen sinne 20 lapseen asti. Toiminnassa mukana olevien lasten kanssa pysytään yhdessä noin 12 vuotta. Lasten ja nuorten sekä perheiden rinnalla kuljetaan ja ollaan mukana koulussa, mutta tarvittaessa myös kotona ja sosiaalitoimen kanssa asioidessa.

5. Mitä haasteita työssäsi esiintyy? Mitä tulisi tehdä toisin?
Lapsiperheiden kasvava köyhyys huolestuttaa ja näkyy yhä enemmän. Tuntuu epäreilulta, että toisilla perheille ja lapsilla on enemmän vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia kuin toisilla. Osa joutuu päivittäin miettimään, miten arjesta selviää ja tämä kuormittaa niin vanhempien kuin koko perheen elämää. Myös nuorten väkivaltaisuus näkyy. Meillä on paljon lapsia ja nuoria, jotka kokevat ulkopuolisuutta yhteiskunnassa. Lisäksi peruskouluissa tuen tarpeita on yhä enemmän, mutta onko yhteiskunnassamme tarjota tähän riittävästi resursseja?

Tässä tilanteessa ensiarvoisen tärkeää olisi kuunnella opettajia ja ammattilaisia, jotka tekevät työtä lasten ja nuorten parissa. Uskon, että yhteistyössä heidän kanssa voitaisiin pohtia, miten saada työstä järkevä kokonaisuus ja voisiko jotain tehdä sujuvammin. Lastensuojelun ja sosiaalityön tekijöistä moni on erittäin kuormittuneita, ja heitä tulisi erityisesti kuunnella, mitä heidän mielestään tulisi tehdä.

6. Miten mielestäsi tulisi toimia, kun havaitaan lapsen/nuoren elämässä hyvinvointia uhkaavia riskitekijöitä?
Me tarvitaan enemmän yhteisöllisyyttä! Meillä on valitettavasti edelleen sellainen kulttuuri, jossa jokainen hoitaa omat asiansa. Jokainen meistä kuitenkin voi kysyä, ottaa puheeksi ja auttaa. “Onko sinulla kaikki ok?” -kysymyksen esittäjän ei tarvitse olla lastensuojelun ammattilainen tai poliisi.

Lisäksi nostaisin somen – ymmärrämmekö täysin vieläkään sitä, mikä merkitys sosiaalisella medialla on lasten ja nuorten kasvattajana? Tämä tuo valtavan eriarvoisuuden, kun toisen kotona voi puhua somessa näkemistään asioista ja toisen ei. Lapsen tai nuoren ahdistus kasvaa, kun ei ole ketään kenelle puhua.

7. Mitä haluaisit sanoa lapselle/nuorelle, jolla on nyt vaikeaa?
Oli mitä tahansa, niin aina on uuden mahdollisuuden alku, emmekä voi ennakkoon tietää, mistä se mahdollisuus tulee. Meillä on paljon palveluita ja ne ovat aika pirstaleisia, joten tästä voi tulla kokemus, ettei saa apua. Kannustan silti yrittämään avun hakemista, vaikka se on raskasta ja joskus turhauttavaakin. Tässäkin olisi hyvä kääntyä vertaistuen puoleen. Koskaan ei voi tietää, mistä apu lopulta tulee.

8. Mitä ajatuksia Suomen hallituksen tavoitteet tälle hallituskaudelle herättää?
Heikompiin kohdistuvat leikkaukset ovat kylmää luettavaa – mitä kaikkea tämä aiheuttaa ja millaiseen asemaan yhteiskunnassamme monet perheet joutuvat. Tällä voi olla haitallisia vaikutuksia lasten ja nuorten tulevaisuuteen. Jos vanhemmat joutuvat jatkuvasti taistelemaan rahan riittävyydestä työnteostakin huolimatta, luo se helposti katkeruutta ja tilanteen korjaaminen vie aikaa. Mitä enemmän tuotamme kurjuutta, sitä enemmän meillä sitä on. Näin rajuilla leikkauksilla on pakostakin pitkäkestoisia vaikutuksia, joten toivottavasti näitä arvioidaan vielä uudelleen.

9. Julkaisit aiemmin tänä syksynä veljesi Aki Saariahon kanssa kirjan Ei minulla ole mitään ongelmaa: Voiko alkoholistia pelastaa? Mitä haluat kirjassasi kertoa?
Kirjan ajatus lähti siitä, kun veljeni on alkoholisti ja juonut 28 vuotta. Läheisenä olen yrittänyt auttaa häntä paljon. Etenkin veljeni juomisen loppuaika oli näin siskon roolissa tosi raskasta aikaa. Lopulta kuitenkin ihme tapahtui – veljeni suostui hoitoon ja raitistui.

Suomessa edelleen päihderiippuvuus on yksityisasia/tabu. Halusimme tuoda tarinamme julki, jotta joku muukin voisi hyötyä meidän kokemuksistamme. Kirjassa painotamme läheisen näkökulmaa, miltä tuntuu olla päihderiippuvaisen läheinen ja mitä läheinen voi tai ei voi tehdä. Itse olisin nimenomaan kaivannut vertaistukea, mutta minulla ei ollut voimavaroja etsiä tukea.

Päihderiippuvuus on hankala ja vaikeasti tunnistettava sairaus, joten halusimme käydä vuoropuhelun siitä, kuinka sairaus kehittyy vähitellen ja läheisenä tätä on vaikea ymmärtää ja auttaa. Vertaistuesta ja läheisryhmistä voi kuitenkin saada voimaa jaksaa ja ymmärrystä, miten kyseisen sairauden kanssa tulisi toimia. Samoja kokeneilta kirjan lukeneilta onkin tullut paljon positiivista palautetta siitä, kuinka lohduttavaa on ollut saada sanat kokemuksille ja kuinka tärkeää, että asiasta pääsee puhumaan. Päihderiippuvuus kun aiheuttaa valtavaa tuskaa ja vaikeuksia niin sairaudesta kärsivälle, kuin myös ympärillä oleville.

Artikkeli SDP Vantaa-Kerava -lehdessä, lue koko lehti täältä

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue vastaa varsinaisten vammaispalveluiden toteuttamisesta, mutta julkisten palveluiden esteettömyyden ja saatavuuden varmistaminen on myös Vantaan ja Keravan kaupunkien vastuulla. Esteettömyys tarkoittaa sitä, että ympäristön ja palveluiden suunnittelussa otetaan huomioon jokainen ihminen. Fyysisessä ympäristössä on otettava huomioon myös aistiesteettömyys ja hahmottamiseen liittyvät haasteet. Digipalveluissa tulee huomioida niiden helppokäyttöisyys ja selkokielisyys, eli kognitiivinen saavutettavuus.

Vammaispalveluissa on kyse niistä palveluista ja tukitoimista, joiden avulla vammaisen henkilön yhdenvertaisuus, osallisuus ja itsemääräämisoikeus yhteiskunnassa toteutuu. Vammaispalveluita myönnetään vammaispalvelulain ja kehitysvammalain perusteella edelleen. Viime hallituskauden loppumetreillä eduskunnan hyväksymän uuden vammaispalvelulain voimaantuloa on hiljattain istuvan hallituksen toimesta siirretty sosialidemokraattien vastustuksesta huolimatta vuoden 2025 alkuun. Todennäköistä on, että lakivalmistelun uudelleen avauksen jälkeen siihen tehdään muutoksia, joiden myötä lain soveltamisala ja vammaispalveluiden palveluvalikko kapenee suunnitellusta.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue on ollut toiminnassa vajaan vuoden. Sote-uudistuksen yhteydessä purettiin erityishuoltopiirit, joiden vastuulla oli aiemmin järjestää kehitysvammaisten erityishuollon palveluja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Eteva kuntayhtymän Vantaan ja Keravan alueella sijaitsevat asumisyksiköt ja päiväaikaisen toiminnan yksiköt henkilöstöineen siirtyivät hyvinvointialueelle. Vaativat kehitysvammapsykiatrian palvelut siirrettiin samassa yhteydessä osaksi HUS:n toimintaa. On selvää, että valtavat muutokset yhdessä alalla vallitsevan henkilöstöpulan kanssa ovat tuoneet mukanaan myös haasteita.

Hyvinvointialueen on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut järjestetään niin, että ne vastaavat alueen asukkaiden palvelutarpeeseen. Suuri osa vammaispalveluista ovat subjektiivisia palveluita, joiden järjestämiseen tulee varata riittävät määrärahat. Mikäli määrärahat loppuvat kesken kauden, hyvinvointialueen on muutettava talousarviota. Näin ollen on selvää, ettei vammaispalveluista voida säästää.

Meille sosialidemokraateille on tärkeää, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialue pystyy vastaamaan vammaisten ihmisten palvelutarpeeseen nyt ja tulevaisuudessa. Haluamme tehdä työtä sen eteen, että alueellamme toteutuu YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista siitäkin huolimatta, ettei kyseistä oikeudellisesti sitovaa kansainvälistä asiakirjaa pidetä valtakunnan tasolla yhtä merkityksellisenä.

Nina Korventaival 
Keravan kaupunginvaltuutettu
Valtuustoasiain neuvottelukunnan pj.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluehallituksen jäsen
Terveydenhuollon palvelut -jaoston vpj.

Artikkeli SDP Vantaa-Kerava -lehdessä, lue koko lehti täältä

1. Kuka olet Vida Amoah ja mistä tulet? 

Olen 16-vuotias lukio-opiskelija Länsi-Vantaalta. Olen Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen nuorisovaltuuston, tuttavallisemmin alnun puheenjohtaja.  

2. Mistä innostus vaikuttamiseen?

Lähdin vaikuttajaksi, koska koin suurta paloa edistää nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia konkreettisin keinoin. Minua on aina kiinnostanut humanistiset aineet ja yhteiskunnalliset keskustelut. Vanhempani ja yhteiskuntaopin opettaja kannustivatkin lähtemään ehdolle Vantaan nuorisovaltuustovaaleihin.

3. Tulevaisuuden haaveet?

Lukio-opintojen jälkeen suuntaan armeijaan. Tulevaisuudessa haluan opiskella taloustieteen tai oikeustieteen parissa. Ehkä vielä joskus pääsen eduskuntaan ja olen opetus-, kulttuuri- tai ulkoministeri. Haluan olla siellä, missä voin jatkossakin edistää nuorten osallisuutta ja hyvinvointia. 

“Olen tuloshakuinen ihminen. Turhaudun, jos en näe konkretiaa tai tuloksia. “ -Vida 

4. Kuka on politiikan ja vaikuttamisen esikuvasi?  

Me kaikki nuorisovaltuutetut! Ihailen sitä, kuinka moni nuori kunnissa ja alueilla jaksaa käydä kokouksissa ja vaikuttaa päättäjien suuntaan. Rakastan sitä, kuinka suvaitsevainen yhteisömme on ja kuinka periksiantamattomia me nuoret vaikuttajat olemme, vaikkei kaikki tavoitteet läpi menisikään.     

5. Voiko nuori vaikuttaa? Miten Vantaa-Keravalla? Miten valtakunnallisesti?

Kyllä nuori voi vaikuttaa ja nuoren oikeus vaikuttaa tulee jo niin kunta- kuin hyvinvointialuelaista. Nuorilla on oikeus tehdä aloitteita ja meihin nuorten edustajiin voi olla yhteydessä somessa tai meidän koordinaattorin kautta. 

Vantaa-Keravalla vaikutamme alnun kautta mm. antamalla mielipiteemme valmistelussa oleviin päätöksiin. Meillä on edustajat aluehallituksen ja aluevaltuuston kokouksissa. Viimeisimpänä olemme tehneet aloitteen nuorten edustajapaikoista alueemme pelastuslautakuntaan yhteistyössä Keski-Uudenmaan aluenuorisovaltuuston kanssa. 

6. Mitkä ovat Vantaan ja Keravan aluenuorisovaltuustolle tärkeitä aiheita? 

Olemme pitäneet yllä keskustelua nuorten osallisuudesta ja mielenterveyspalveluiden saatavuudesta. Meitä huolestuttaa nuorten pahoinvointi. Vantaalla ja Keravallakin näkee nuorten päihteiden käytön, erityisesti sähkötupakoinnin yleistyneen. 

7. Miten nuoret pitäisi ottaa mukaan? Mitä tulisi parantaa, jotta nuorten ääni kuuluu?

Meidän tulisi herätellä vaikuttamisen kipinää.  Ei ole järkeä osallistaa, jos nuoret ei koe vaikuttamista omakseen. Emme voi puhua nuorten osallistamisesta, jos emme luo vapaata tilaa, missä nuoret voivat ilmaista omia mielipiteitä. Tarvitaan myös parempaa medialukutaitoa. 

8. Mikä huolestuttaa? Mitä jokainen meistä voisi tehdä? Mitä päättäjien tulisi tehdä? 

Kyllä olen huolissani nuorten hyvinvoinnin rajusta laskusta. Suomessa nuoria kuolee huumeisiin enemmän kuin muualla Euroopassa. Meillä on aivan liian pitkät jonot nuorten mielenterveyspalveluihin, johon yksi ratkaisu on terapiatakuun toteutuminen. Samoin Vantaalla nuorten asunnottomuus on nousussa, joten asunnottomuuden ehkäisyhankkeen rahoitus tulee taata jatkossakin. Lisäksi tarvitaan aktiivista etsivää nuorisotyötä ja erilaista työpajatoimintaa. 

Tarvitsemme enemmän yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Päättäjille vinkki – nuorisoslangi kannattaa opetella niin nuori tulee paremmin kuulluksi!    

Meistä jokainen voi ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kantaa huolta ympärillä olevista. Keskustella läheisten kanssa ja kysyä, kuinka sinä voit. Jokaisella  lapsella ja nuorella tulisi olla turvallinen tila ja luottoaikuinen, jonka kanssa voi puhua ihan mistä vaan. 

9. Miten nuorten hyvinvointia voidaan lisätä?  

Panostamalla nuorille tärkeisiin palveluihin ja sosiaalihuoltoon, joihin tarvitaan resursseja, niin rahaa kuin henkilökuntaakin. Palveluiden tulee olla lähellä nuoren omaa arkea. Kouluterveystarkastuksien yhteydessä on hyvä olla psyykkistä ja henkistä hyvinvointia mittaava mielenterveystarkastus.  

Tuodaan tietoa niin kouluihin kuin koteihin – keskustellaan päihteistä, jengirikollisuuden haitoista ja rikollisuuden seuraamuksista ja siitä, miten tunnistaa pahoinvoiva nuori ja mitä tehdä, jos nuori voi pahoin.

Artikkeli SDP Vantaa-Kerava -lehdessä, lue koko lehti täältä

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen sekä HUS:n palvelujen toimivuus ja yhteensopivuus ovat avainasemassa, jotta sote-uudistuksen tavoite toteutuu – painopiste siirtyy erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tämän muutoksen eteen tulee tehdä töitä yhdessä. Valitettavasti muutokset isossa organisaatiossa tapahtuvat hitaasti ja ehkäisevien palvelujen vaikutukset nähdään vuosien kuluttua.

Niin hyvinvointialueilla kuin HUS:ssa suurena haasteena on talous, miten käytössä olevat rahat riittävät. Niin meillä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella (VAKE) kuin HUS:ssa kuluvan vuoden talousennuste on useita kymmeniä miljoonia miinuksella, eikä vuosi 2024 näytä yhtään valoisammalta. Hyvinvointialueiden rahoitus tulee valtiolta ja HUS:lle puolestaan Uudenmaan hyvinvointialueilta ja Helsingiltä. Katse rahoituksen korjaamiseksi tulee siis kääntää valtioon päin.

Toisena isona haasteena sekä Vake:ssa että HUS:ssa on henkilöstöpula. Hyvinvointialueellamme on avoinna noin kolmesataa työpaikkaa, joista suurin ammattiryhmä on sairaalan ja vanhustenhoivan hoitohenkilökunta. Näitä henkilöstöpuutoksia korvataan ostopalveluhenkilökunnalla, jotta ympärivuorokautinen hoito ja hoiva turvataan.  HUS:sta puuttuu leikkaussaleista ammattilaisia niin lääkäreitä kuin hoitajia, mikä hidastaa ja jopa estää leikkausjonojen purkamisen. Hoitojonot ovat HUS:ssa kohtuuttoman pitkät, pisimmät tekonivelleikkauksiin.  Jonojen purkuun etsitään ratkaisuja niin oman toiminnan kehittämisen kautta kuin ostopalveluna ja palvelusetelillä.  Oman henkilöstön saaminen ja pysyminen edellyttää kohtuullista palkkausta ja työhyvinvoinnin kehittämistä yhdessä henkilökunnan kanssa.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on terveyskeskuspalveluja kehitetty hyvään suuntaan, mikä näkyy asukkaille parantuneena hoitoon pääsynä. Samalla tulee kehittää Vake:n ja HUS:n yhteisiä hoitopolkuja, jotta perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito toimivat saumattomasti ja jokainen saa tarvitsemansa hoidon oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Pirkko Letto 
HUS-yhtymähallituksen jäsen
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluehallituksen jäsen

Artikkeli SDP Vantaa-Kerava -lehdessä, lue koko lehti täältä

Kuka tekee työt ja järjestää sekä tuottaa palveluita tulevaisuudessa asukkaille, jos työntekijöistä on jatkuva pula? Kuinka henkilöstön hyvinvoinnista ja motivoinnista huolehditaan kunnissa ja hyvinvointialueella? 

Julkista sektoria vaivaava akuutti osaaja- ja henkilöstöpula vaikeuttaa palveluiden tuottamista. Siksi monia ammattilaisia etsitään kiivaasti avoimiin tehtäviin hoitamaan kuntien ja hyvinvointialueiden palveluita.  

”Olemme kriisissä, jossa kuntien ja hyvinvointialueiden henkilöstöpolitiikkaan tarvitaan nopeita ratkaisuja ongelmien selättämiseksi”, toteaa Säde Tahvanainen.

Tahvanaisen mukaan osaajapulan taustalla on vuosikymmenten aikana syntyneet vääristymät työoloissa ja palkkauksessa sekä johtamisen ongelmat.

Koko valtakuntaa piinaava ongelma varmasti olisi syytä käydä läpi tarkemmin.  

”Olemme tilanteessa, jossa julkisen sektorin työntekijöistä peräti kolmasosa on jäämässä eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä. Osaajapulaan on suhtauduttava vakavasti, koska kilpailu työntekijöistä kiristyy. Pelkästään koulutuspaikkojen lisääminen ei auta työvoimapulassa, jos hakijoita ei ole tarpeeksi ja siksi tarvitaan myös kilpailukykyiset korvaukset tehdystä työpanoksesta”, sanoo Tatu Tuomela.

Parempaa johtamista ja rekrytointia

Työtä ja työpaikkoja on tulevaisuudessakin tarjolla. Osaajat oikeisiin paikkoihin on vain pystyttävä löytämään.

”Meidän demareiden on tärkeää huolehtia siitä, että kunnissa ja hyvinvointialueella panostetaan työntekijöiden rekrytointiin ja rekrytointitapoja on kehitettävä”, Tuomela toteaa.

Tahvanainen on samaa mieltä ja mainitsee, että erilaiset laatuhankkeet ja henkilöstöpolitiikkaan keskittyminen on pidettävä jatkuvasti poliitikkojen työpöydällä. Henkilöstöä on kuunneltava ja huomioitava poliittisessa päätöksenteossa.  

”Me päättäjät voimme vaikuttaa paikallistason olosuhteisiin vahvalla henkilöstöpoliittisella ohjauksella. Vantaalla demareiden aloitteesta on käynnistetty henkilöstöjohtamisen laatuhanke ja lähdetty aktiivisesti kehittämään myös muuta työhyvinvointia”, Tahvanainen kertoo. Vantaalla poliitikkojen päätöksillä on onnistuttu lisäämään rahoitusta henkilöstöetuihin, mm. liikuntaan ja kulttuuriin sekä edistetty kouluttautumismahdollisuuksia ja panostettu työhyvinvointiin.  

”Parempaa johtamista on haluttu edistää esimiesten ja ylemmän tason johtamisen koulutuksen ja valmennuksen avulla. Johtamisella on todella suuri merkitys siinä, kuinka henkilöstö voi kokonaisuudessaan. Laadukkaat palvelut syntyvät innostuneen, sitoutuneen ja hyvinvoivan henkilöstön työllä”, Tahvanainen huomauttaa.  

Työkykyjohtamisella kokonaisvaltaista hyvinvointia  

Tuomela ja Tahvanainen korostavat, että kunnossa olevan palkkauksen lisäksi panostuksia tarvitaan nimenomaan työhyvinvoinnin ja työntekijöiden oman kehittymisen ja osaamisen edellytysten parantamiseen.  

”Työkykyjohtaminen on otettava kehityskohteeksi. Sen avulla voidaan luoda työtä ja käytänteitä, jotka tukevat työntekijän kokonaisvaltaista hyvinvointia ja työkykyä. Samalla se edistää koko organisaation menestystä. Ja tuo myös säästöjä”, Tuomela sanoo ja jatkaa.  

”Työkykyjohtamisen avulla pystytään lisäämään niin henkilöstön terveyttä, mutta myös huomioimaan eri elämäntilanteiden vaikutukset työkykyyn. Se voi tarkoittaa joissain tilanteissa esimerkiksi joustavia työratkaisuja tai työntekijän koulutus- ja osaamistason kehittämistä siten, että työkyky ja motivaatio pysyvät kunnossa”.  

Tahvanainen kertoo, että Vantaa on ostanut esimerkiksi koko henkilöstölleen lisä -ja täydennyskoulutusta. Lisäksi valtuusto on linjannut, että kaupungin tulee toimia aktiivisesti työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen edistämiseksi sekä työntekijöiden palkitsemiseksi. Tämänkaltaiseen kehittämiseen on jatkossakin löydyttävä resursseja.

”Pullonkaula-aloille, esimerkiksi lastenhoitajien ja erityisopettajien saatavuuden edistämiseksi, on järjestetty kaupungille räätälöityjä koulutusryhmiä tai tuettu omatoimista opiskelua työajalla. Näin tulee myös jatkaa.”

Säde Tahvanainen
valtuutettu ja Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
aluevaltuutettu Vantaa-Kerava hyvinvointialue

Tatu Tuomela
henkilöstö- ja työllisyysjaoston puheenjohtaja, Kerava

Puhe pidetty SDP Vantaa-Kerava Iloa liikunnasta! -hyvinvointitapahtumassa 26.11.2023 Keravalla

Olen työskennellyt yli 25 vuotta haastavissa elämäntilanteissa olevien lasten, nuorten ja perheiden parissa. Samalla olen kasvanut perheenäidiksi perheessä, jossa on kolme biologista ja yksi adoptoitu lapsi.

Ensimmäinen asia, joka perheiden tilanteessa minua aina mietityttää on se, että mistä lähtökohdista lähdetään. Onko perheellä turvaverkkoja ja verkostoa? Onko niitä ihmisiä, jotka auttavat arjessa? Ihmiset tulevat vanhemmiksi kovin erilaisissa tilanteissa. Voi olla, että lastenhoitoapua löytyy aina, kun sitä tarvitsee. Se on upea asia ja sen soisin kaikille. Entä jos vauva ei nukukaan, eikä olekaan ketään, joka voisi vauvaa välillä vahtia, että vanhempi saisi nukkua? Entä jos pitää käydä jatkuvasti lääkärissä ja ottaa sisarukset aina mukaan, kun ei ole ketään, joka voisi auttaa?

Meillä on onneksi palveluita ja yhteiskunnassamme ymmärretään, että ihmisiä on järkevää auttaa silloin kun apua tarvitaan. Avun hakeminen, saaminen ja vastaanottaminenkin voi olla kuitenkin vaikeaa ja joskus käy niin, että sitä apua, jota hakee, ei olekaan saatavilla. Useimmiten kuitenkin apua saa, kun sitä hakee ja avusta on hyötyä. Palvelut kehittyvät, kun niitä kehitetään ja niihin satsataan. Tätä työtä tehdään koko ajan. Jos apua ei saa ensimmäisellä kerralla, pitää yrittää uudestaan.

No toinen asia on sitten sosiaalinen media. Viattomasti elämiimme uinut ja hyvin paljon kaikkeen vaikuttanut asia. Sosiaalisen median kautta silmiimme virtaa täydellisiä ihmisiä, täydellisiä perheitä, joissa lapset käyttäytyvät kauniisti ja heidät on puettu yhteensopiviin vaatteisiin. Sosiaalisen median kautta löydämme loputtomasti kertomuksia, kysymyksiä ja vastauksia siitä, mikä on oikein, väärin ja kohtuullista. Mikä on tavoiteltavaa ja miten muut toimivat. Sosiaalinen media koukuttaa ja vaikuttaa siihen, miten itsemme ja perheemme koemme. Onko mikään koskaan riittävää, jos perheemme ei käy joka kesä ulkomaan reissulla? Olemmeko luusereita jos joulupostauksessa ei olekaan valkoinen liina ja kaunis kattaus? Jos vanhempi ei saakaan väitöskirjaa tehtyä vanhempainvapaalla, vaan keskittyy vaippojen vaihtoon ja puuron keittoon – menikö aika hukkaan? Tutkimukset osoittavat, että sosiaalinen media vähentää onnellisuutta, heikentää unen laatua ja lisää ahdistusta ja masennusta. Tätä se tekee myös suhteessa perheisiin. Sosiaalinen media saa meidät helposti uskomaan, että kaikilla muilla on paremmin ja kaikki muut tekevät enemmän. Se ei vaan ole totta.

Olen ottanut tavaksi kysyä perheiltä perheiden tuen tai perheterapian yhteydessä perheen supervoimaa. Mikä on teidän perheenne supervoima? Kysymys hämmentää ja aluksi vastaukset ovat yleensä empiviä. ”Ai meidän perheellä. Supervoima. Eihän meillä, mehän ollaan ihan tavallisia.” Sitten kysyn lapsilta. Mitä luulette, mitä lapset vastaavat? Kuuluuko vastauksissa raha tai loputon suorittaminen? Kuuluuko siellä valkoiset pöytäliinat ja aina hyvännäköinen äiti ja perheen yhteen soinnutetut vaatteet?

Ei ole kuulunut näitä. Lapset sanovat asioita kuten: ”Meidän perheessä supervoima on se, että pidetään yhtä.” ”Meidän perheessä supervoima on se, että autetaan toisia.” ”Meidän perheen supervoima on se, että vielä tässä ollaan, vaikka on ollut tosi vaikeeta.”

Kun taas kysyn onnellisia muistoja lapsuudesta, ne usein ovat hyvin yksinkertaisia asioita. ”Muistan, kun isän kanssa oltiin pulkkamäessä. Isäkin nauroi ja meillä oli kivaa.” ”Muistan, kun mummo leipoi pullaa ja oli tyytyväinen, kun söin niitä monta.” ”Muistan, kun siskon kanssa jaetussa huoneessa kuiskasimme salaisuuksia nukkumaanmenoajan jälkeen.”

Vanhemmille nämä hetket ovat usein hämmentäviä. ”Olenko sittenkin ollut riittävän hyvä?”. Pienet, arkiset hetket ovat jääneet arjen kiireessä unholaan ja monella on pelko siitä, että ei olekaan ollut se täydellinen vanhempi, joka halusi olla. Vanhempi voi potea sitä, että ei ole ehkä jaksanut pelata lautapelejä riittävän usein. Lapsi taas muistaa ne kerrat, kun on yhdessä pelattu. Vaikka olisi riidelty ja vaikka joku olisi suuttunut. On pelattu yhdessä ja se on tärkeää. Lapsi elää hetkessä ja perhe on se kaikki, mikä hänellä on. Perhe on se maailma, jonka lapsi näkee. Ei lapsi ajattele vanhemmuutta tai perhe-elämää suorituksena – hän elää sitä.

Vaikeissa tilanteissa elävät lapset ovat kokemukseni mukaan mestareita löytämään merkityksellisiä hetkiä. Niitä on ehkä vähän, mutta aina niitä löytyy. Merkkejä siitä, että ollaan samaa perhettä ja pidetään yhtä. Se riittää.

Kuten alussa totesin, lähtökohdat perheillä ovat erilaisia, eikä kukaan ulkopuolelta voi tietää mitä taakkoja meistä kukakin kantaa. Lapsille riittää tavallinen elämä. Ravinto, turva ja rakkaus. Jos tuntuu, että voimat tai rahat eivät riitä, apua on olemassa ja sitä kannattaa pyytää.  

Jos taas tunnet, että sinulla ja perheelläsi on riittävästi hyvää – ehkä voit levittää sitä hyvää eteenpäin? Jos tunnet vanhemman, joka on vaikeassa tilanteessa, ehkä voit auttaa häntä näkemään sitä hyvää, mitä jo on. Ehkä voit jutella sen yksin puistossa olevan vanhemman kanssa tai auttaa naapurin kaksosten äitiä koiran ulkoiluttamisessa. 

Ehkä siitä voi tulla perheenne supervoima ”Meidän perheessä tuetaan toisiamme ja joskus myös autetaan muita.”

Nelli Niemelä, perheiden tuen mentori
Suomen Icehearts ry

Artikkeli SDP Vantaa-Kerava -lehdessä, lue koko lehti täältä

Suomessa on vakava sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöpula, joka kasvaa koko ajan. Henkilöstöpulan yhteydessä puhutaan hoivapommista, joka koskettaa koko suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta. Sote-henkilöstöstä on pula myös Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella.

Kun sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman nykyinen vaje on koko valtakunnassa n. 18 000 työntekijää, niin silloin odottaisi maan hallitukselta toimenpiteitä, jotka vahvistaisivat nykyisten sote-työntekijöiden alalla pysymistä. Hallitus on päättänyt esittää Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johdolla, että esim. ensimmäiseltä sairauspoissaolopäivältä ei saa palkkaa, aikuiskoulutustuki lakkautetaan, vuorotteluvapaa lakkautetaan, tuki- ja poliittisiin lakkoihin osallistumista rajoitetaan henkilökohtaisten sakkojen uhalla ja ansiosidonnaista päivärahaa leikataan.

Ensimmäisen sairauspoissaolopäivän palkattomuus tarkoittaa sitä, että työntekijät tulevat sairaana töihin, myös sote-aloilla, jos toimeentulo sitä vaatii. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on voinut käyttää aikuiskoulutuksen mahdollisuutta lisä- ja täydennyskoulutukseen tai vuorotteluvapaa on auttanut jaksamaan työelämässä pidempään, samalla kun sijaiseksi on palkattu työtön työnhakija. Kuvottavinta on, että hallituksen esittämät leikkaukset kohdistuvat rankasti naisvaltaisille aloille, jolloin työvoimapula pahenee ja vaikeuttaa huomattavasti mm. sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamista asiakkaille ja potilaille.

Maan hallituksen ohjelma kohdistaa leikkaukset siten, että ne heikentävät ammattiyhdistysliikkeen toimintaa, työntekijöiden toimeentuloa ja leikkaavat sosiaaliturvaa. Leikkauksia perustellaan taloudellisilla syillä, mutta todellisuudessa hallitus antaa verohelpotuksia hyvätuloisille ja moukaroi pirstaleiksi verorahoituksella tuotettuja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Siksi on painavat syyt tehdä toimenpiteitä työntekijöiden ja hyvinvointiyhteiskunnan puolesta!

Sirkka-Liisa Kähärä
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja
Vantaan kaupunginvaltuutettu

Artikkeli SDP Vantaa-Kerava -lehdessä, lue koko lehti täältä

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue, VAKE, palvelee 278 000 asukasta. VAKE on kasvava, ikärakenteelta nuori ja monikulttuurinen. Lain mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tulee vastata asukkaiden tarpeita. Lapsista, nuorista ja perheistä hyvin huolehtivan VAKEn on oltava tavoitteemme. Jokainen lapsi tarvitsee hyvän alun elämälleen.

VAKEssa korostuvat lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin pulmat. Sosiaalityöntekijöiden vakansseja on, tekijöitä puuttuu. Lastensuojelun tarve on maan suurimpia. Siihen meidän on saatava aikaan muutos. Lapsia, nuoria ja perheitä on pystyttävä tukemaan paljon varhaisemmin – heti, kun apua tarvitaan. Varhainen ja oikea-aikainen tuki lapsille, nuorille ja perheille onkin hyvinvointialueen strategian yksi tärkeä tavoite, johon kehitetään ratkaisuja.

Varhaisessa tuessa perhekeskukset ovat keskeisessä osassa. Niistä saa palveluja, neuvontaa ja ohjausta. Perhekeskuksia on Keravalla, Koivukylässä, Tikkurilassa ja valmistelussa Myyrmäkeen. Lisäksi eri puolilla VAKEa on 16 avointa kohtaamispaikkaa. Perhekeskuksissa ja kohtaamispaikoissa toimii peräti 100 sote-järjestöä lasten ja perheiden palvelujen kumppanina.

Varhaista tukea kehitetään yhdessä vanhempien ja myös varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa. Apua ja palveluja on tärkeä tuoda lasten ja nuorten arkiympäristöön. SDP:n aloitteesta ainoana hyvinvointialueena lapsiperheiden kotipalvelut ovat meillä maksuttomia perheille. Ne ehkäisevät ongelmien vaikeutumista ja tukevat vanhempien jaksamista. Maksuttomista kotipalveluista on pidettävä kiinni. Riittävät oppilashuollon palvelut kouluissa ovat myös välttämättömiä.

Lasten ja nuorten päihde- ja mielenterveyspalveluissa on kehitettävää. Parhaillaan kehitetään palveluketjua, jossa eri tahojen vastuut ovat selkeät, jottei yksikään lapsi tai nuori jää ilman apua. Aikuisten päihde-, mielenterveys- ja muiden palvelujen on toimittava paremmin yhteen lasten ja nuorten palvelujen kanssa.  Palvelujen kehittämisessä lasten, nuorten ja perheiden asiantuntemus on tärkeä – kertokaa tarpeista ja kokemuksistanne! 

Riitta Särkelä
YTT,
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluehallituksen ja aluevaltuuston jäsen

Artikkeli SDP Vantaa-Kerava -lehdessä, lue koko lehti täältä

Otsikossa kiteytyy se, minkä eteen me keravalaiset demarivaltuutetut ja luottamushenkilöt olemme sitoutuneet työskentelemään. Kerava on pinta-alaltaan pieni ja tiiviisti asutettu. Liikenneyhteydet pääkaupunkiseudulle ovat hyvät ja Keravan sisällä liikkuminen on sujuvaa, näin tulee olla jatkossakin.

Me sosialidemokraatit emme ole valmiita leikkaamaan lasten, nuorten ja perheiden palveluista. Meillä on varaa laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja koulutukseen sekä monipuolisiin vapaa-ajan palveluihin, joista hyötyvät kaikki ikään katsomatta.

Viihtyisä ja turvallinen kaupunkikuva vaatii muuttuvassa ajassa ja pinta-alaltaan pienessä kaupungissa jatkuvaa kehittämistä, johon osallistumme aktiivisesti. Tarvitsemme luontoa, lähipalveluita ja kaunista kaupunkiarkkitehtuuria, jossa uuden rinnalla kunnioitetaan vanhaa.

Vuoden alussa Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle siirtyneet sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palvelut ovat meille tärkeitä edelleen, vaikka vastuu niiden järjestämisestä ei enää ole kaupungin. Tämän takia toimiva yhteistyö hyvinvointialueen, Vantaan ja Keravan kesken on välttämätöntä.

Tehdään yhdessä entistäkin parempia kotikaupunkeja meille kaikille!

Nina Korventaival
Keravan sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja