Pysähdymme usein asiaa miettimään vasta, kun jokin asia ei enää toimi. Usein kyseessä on terveysasiat.
Näin kävi myös minulle, kun yllättäin 5 vuotta sitten sain tietää, että minulla on selkäytimessäni iso kasvain ja vaarana oli kävelykyvyn menettäminen.
Jälkeenpäin, kun olen asioita miettinyt, niin olisin voinut vaatia tarmokkaammin lääkäriin pääsyä ja olisin ehkä säästynyt pysyvältä selkäydinvammalta.
Jouduin itse maksamaan erikoislääkärin ja magneettikuvan, kun en sitä työterveydestäni saanut.
Eihän asioiden näin pitäisi mennä, että ihminen joutuu omalla kustannuksellaan menemään erikoislääkäriin ja magneettikuviin päästäkseen erikoissairaanhoitoon.
Valitettavasti näitä tarinoita olen nyt vaaliteltalla kuullut useita. Hoitoon ei pääse ja apua ei saa. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen pitää palvella asiakkaitaan niin, että puheluihin vastataan ja hoitoon päästään.
Toinen asia, johon useasti myös havahdutaan on oppilashuollon palveluiden saatavuus kouluissa, kun lapsella tai nuorella ei koulu suju tai tulee muita huolia.
Kouluissa pitää olla toimivat oppilashuollon palvelut. Koulupsykologille ja koulukuraattorille pitää päästä nopeasti, kun huoli herää.
Psykiatriset sairaanhoitajat ovat kouluissa erittäin tärkeä tuki, sekä lapsille, että nuorille ja heidän perheilleen. Heitä ei kouluista saa viedä pois.
Uusi oppilas- ja opiskeluhuoltolaki muuttuu 1.8.2025.
Pohja-ajatuksena on, että oppilaalla oikeus saada tukitoimia opetuksen osallistumiseksi ja perusopetuksen oppimääränsuorittamiseksi.
Tukitoimia on annettava viivytyksettä. Oppilaalla on esisijainen oikeus ryhmäkohtaisiin tukimuotoihin.
Mikäli ryhmäkohtaiset tukimuodot ovat riittämättömät on oppilaalla oikeus oppilaskohtaisiin tukimuotoihin.
Miten tämä taataan Keravan kouluissa? Nämä asiat ovat minulle tärkeitä.
Kirjoittaja on Niina Saarinen, keravalainen kunta- ja aluevaaliehdokas sekä rehtori ja erityisluokanopettaja
Mielipidekirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 28.3.
