Leena Harjula-Jalonen on 66-vuotias Sallasta, Espoon ja Helsingin kautta Keravalle muuttanut. Olen asunut perheeni kanssa Kalevassa yli 20 vuotta. Minulla on puoliso ja aikuinen poika. Olen ihanien kaksosten isoäiti. Eläkkeellä.
Harrastuksiini kuuluu lenkkeily, retkeily, kirjoittaminen, lukeminen ja yhdistystoiminta.
Olen Keravan kaupunginvaltuuston varajäsen ja tarkastuslautakunnan varsinainen jäsen, Keski-Uudenmaan Vesi Kuntayhtymän hallituksen jäsen sekä Keski-Uudenmaan ympäristölautakunnan varajäsen. Edustan HSY:n kokouksissa valtakirjalla.
Toimin Keravan ympäristönsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtajana ja valtakunnallisen JHL -852 hallituksen jäsenenä.
Olen koulutukseltani filosofian maisteri Helsingin yliopiston, kulttuurien tutkimuksen laitokselta. Lisäksi olen opiskellut kauppatieteitä, yhteiskuntatieteitä ja viestintää.
Työkokemukseni koostuu valtion, kunnan ja yksityisen sektorin palveluksesta. Helsingin yliopistolla olen työskennellyt kansallisessa huippuyksikössä tutkimuskoordinaattorina.
Olen työn ohessa voinut nähdä ja kokea monenlaisia ihmiskohtaloita ja ne ovat muokanneet minua katsomaan yhteiskuntaa läpileikkaavasti. On herännyt kysymys, mistä on hyvinvointivaltio tehty ja mihin se on menossa?
Työkokemukseeni kuuluvat myös turvapaikanhakijoiden ja luvansaaneiden vastaanottoon liittyvät tehtävät, monikulttuurisen taustan omaavien parissa työskentely sekä kriminologiaan liittyvä työyhteisö ja asiakkaat. Myös sairaalat ovat tulleet tutuiksi työpaikkoina. Olen työskennellyt opiskeluaikoina Kaunialan sotavammasairaalassa, Malmin ja Sallan sairaalassa. Viimeisimmät työnimikkeet ovat olleet tutkimuskoordinaattori, talouspäällikkö, kamreeri ja toiminnan johtaja.
Lähdin aikoinaan Keravan Demareiden kyytiin, koska minua pyysi työkaveri ja keravalainen.
Koska olen henkilönä suuntautunut yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, minun on ollut helppo lähteä politiikkaan mukaan. Olen toiminut vakituisena kolumnistina Keski-Uusimaassa ja olen voinut kirjoittaa minulle ja meille demareille tärkeistä asioista.
Elämänkokemuksen tuomalla intensiteetillä voin todeta, että lasten asiat ovat minun sydämeni palo samoin kuin vanhusten hoiva. Lasten pitää saada nauttia lasten oikeuksista joka päivä. Ne ovat kirjattuna YK:n Lasten oikeuksien julistukseenkin. Kiusaaminen tulee kitkeä nollaan! Vanhukset eivät saa olla vain kuluerä, vaan inhimillisen pääoman lähde.
On tärkeää, että Keravan kaupungin lastensuojelu, perhe – ja sosiaalityö saavat riittävästi resursseja ennaltaehkäisevään toimintaan ja että apu on oikea-aikaista. Se luo turvaa lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen.
On myös selvää, että omana tuotantona tuotetut kuntapalvelut tuovat parhaan tuloksen kuntalaisten hyväksi.
Keravaa tulee kehittää ja rakentaa sen kantokyvyn mukaan luontoarvoja ja luontoa unohtamatta.
Pidetään kaikki mukana!
